Puutiaisaikuiset, nymfit ja toukat vaanivat kasvillisuuden joukossa usein jo huhtikuun lopulla. Kun joku lämminverinen sivuaa passipaikkaa, punkki tarrautuu siihen ja hiippailee ihmisellä mielellään nivustaipeita kohti. Toki muutkin suojaiset ruumiinosat kelpaavat. Perille päästyään se poraa väkäisen kärsänsä ihon läpi ja imee verta. Syömätön punkkiaikuinen on litteä, selkäkilven peittämä, tulitikunpäätä pienempi otus, mutta syötyään se on paisunut herneen kokoiseksi palloksi. Kylläinen yksilö pudottautuu maahan ja talvehtii. Elämänkierto munasta aikuiseksi kestää kolme vuotta, koska jokainen elämänvaihe talvehtii kerran tarpeeksi verta saatuaan.

Nimi: Puutiainen
Tieteellinen nimi: Ixodes ricinus
Suku: Ixodes
Heimo: Alalahko Ixodida
Tuntomerkit:

Punkit täyttävät maan. Niitä on selitetty tieteelle maailmassa runsaat 20 000 lajia, mutta ilmeisesti määritysurakka on vasta aluillaan. Vakiintuneella systematiikallakaan ei oikein vielä voi kehuskella, niin monimuotoinen ryhmä punkit ovat. Ulokkeet kuten raajat ovat kuitenkin samankaltaiset kuin muilla hämähäkkielämillä.

Ihmisille vaarallisin suomalaiseläin, puutiainen, on helppo tuntea, varsinkin jos se on ehtinyt pureutua ihoon. Lappeenrannan-Parikkalan välisellä kaistaleella rajan tuntumassa pieni osa puutiaisista kantaa aivokuumeen aiheuttavaa virusta ja borrelioosin tuottavaa bakteeria. Varsinkaan Kumlingen tautina tunnettu aivokuume ei ole leikin asia, koska siihen saattaa kuolla. Myös hoitamatta jäänyt borrelioosi voi johtaa hyvin ikäviin seurauksiin. Aivokuumetta vastaan saa nykyään rokotuksen, borrelioosia hoidetaan antibiooteilla. Paras ja halvin tapa suojautua punkkitaudeilta on pukeutua ihon peittäviin vaatteisiin vehmaissa tiheiköissä liikkuessaan ja pitää illalla punkkisyyni.